Nyt kun koruja syntyy harvakseltaan noin yksi kappale per kuukausi, on korujen kuvaaminen myös jostain syystä aikaa ottava homma. Harmittaakin välillä kun on jättänyt kyseisen operaation väliin, niin löytää muista blogeista samankaltaisia koruja, joten tulee se fiilis että viitsiikö näitä edes loppujen lopuksi esitellä.

Tällä kertaa kuva vain yhdestä korusta, koska viimeinkin kun sain aikaiseksi kuvata näitä toista kuukautta sitten syntyneitä koruja, niin kamera päätti aloittaa kuvien panttaamisen, eli ei suostu siirtämään kaikkia kuvia koneelle.. Hmmph, vieläpä niin ilkeästi, että pitää itsellään ne onnistuneimmat kuvat mokomakin kurja kapine.

Kieputtelua näkyy siellä sun täällä blogeissa, joten pitihän sitä itsekin sitä kokeilla. Kärsivällisyyttä ja hyviä sormenpäitä tämä ainakin kysyy, mietin myös että onko tässä joku hieno tekniikka olemassa, eli pitäisikö lukaista jotain ohjeita ensin ennen kuin lähtee kylmiltään hopealankaa kiepittelemään. No, tässä harrastuksessa muutoinkin kaikki lähestulkoon on opeteltu (terveisiä Katrille) kantapään kautta :)

Kaksi kiepittelykorua tein ja sen jälkeen totesin että ei ehkä ole kuitenkaan mun juttu. Nyt laitan näytille toisen valmistuneista koruista.

 

Mysterious heart

 

Aiemmasta projektista oli vielä jäljellä 1,2 mm langasta tehtyjä korupiikkejä, josta muotoilin n. 2 cm kokoisen sydämen. Ympärille kiepittelin pienen pieniä turmaliineja, joita tulikin haudottua laatikon pohjalla aivan liian pitkään ja riipus sai patinoinnin lisäksi pienen rusetin. Kaulanauhassa kulkee turmaliinin kera onyxia ja hopeanvärisiä makeanvedenhelmiä.

Taistelu kameran kanssa jatkuu....  :)